Oli viikonloppu lokakuun puolessa välissä vuonna 2021. Luin nettiuutisen kerrostaloasunnossa sattuneesta tulipalosta. Tässä kohtaa asia ei hirveästi herättänyt kiinnostusta. Maanantaina iltapäivällä sain työkomennuksen kyseiseen taloon selvittämään, miten saadaan muiden asuntojen ilmanvaihdot ja lattialämmitykset toimimaan. Talossa on toteutettu kyseiset järjestelmät keskitetysti, joten palaneen asunnon kautta kulki sähkökaapeleita, jotka vaikuttivat muihin asuntoihin.
Päästyäni palaneeseen asuntoon, tajusin, että asukkaat olivat menettäneet kaiken omaisuutensa palossa. Tässä kohtaa olin ensimmäisen kerran yhteydessä klubimme hallitukseen ja kerroin tilanteesta ja ehdotin, että tämä olisi hyvä hyväntekeväisyyskohde, hallituslaiset olivat samaa mieltä kanssani.
Illalla päätin kirjoittaa kirjeen asunnon asukkaalle, jossa kerroin, että meillä olisi mahdollisuus auttaa heitä jollain tavalla ja pyysin olemaan yhteydessä minuun.
Tästä noin viikon kuluttua sain sähköpostia asukkaan siskolta, joka oli päättänyt ottaa tämän asian hoitaakseen. Hän kertoi, että heillä on pari muutakin avustus kanavaa, josta tulee jotain ja hän lupasi palata asiaan kun selviää, mitä kaikkea näiden avustusten kautta tulee.
Myöhemmin sain jälleen sähköpostia, jossa kertoivat, että lasten vaatteet ovat lähes kasassa, mutta kodin irtaimisto puuttuu kokonaisuudessaan.
Tämän jälkeen laitoin viestiä meidän jäsenille ja tiedustelin, mitä kaikkea heillä olisi lahjoittaa perheelle. Olin suorastaan yllättynyt, miten paljon sain vastauksia tavaroista, joita ihmiset halusivat lahjoittaa perheelle ja sovimme, että minä koordinoin tätä hommaa.
Marraskuun alkupuolella tapasin asukkaan, hänen tyttärensä ja siskon. Kerroin mitä kaikkea olimme saaneet siinä kohtaa kasaan. Huomasin, kuinka helpottuneita he olivat ja asukas kertoikin, että oli jännittänyt koko päivän tätä tapaamista.
Seuraavan kerran tapasin asukkaan kun vein heidän vuokravarastolle ensimmäiset tavarat, yhden kaapin ja pari upeaa mattoa. Hän totesikin, että nämä ovat nyt ensimmäiset huonekalut, mitkä hän omistaa.
Kun he saivat avaimet uuteen asuntoon, alkoi tavaroiden haku jopa Matildedalista asti. Yhden sohvan hakemiseen tarvitsin kaverin kantoavuksi, joten laitoin viestiä meidän meripelastusyhdistyksen nuorisovastaava Joonakselle, joka on minun ”luottopakki”. Jos tarvitsen apua jossain asiassa niin hän auttaa varmasti. Olen nyt hänelle velkaa, joten kun hän tarvitsee apua niin pääsen varmasti hommiin.
Joulukuun aikana toimitin useamman kerran jotain tavaraa perheelle. Sain myös huomata, miten paljon apumme toi iloa heille, lisäksi palon aiheuttama ahdistus oli vähentynyt ajan kuluessa.
Sain myös kuulla, että oli ollut todella lähellä, ettei asunnossa palon alkaessa olleet lapset olisi selvinneet asunnosta, he olivat päässeet ulos aivan viime hetkellä. Onneksi tässä tulipalossa säästyttiin ihmishenkien menetyksiltä, koska materiaalin pystyy aina korvaamaan.
Viimeisen kerran kävin uudenvuoden aattona vielä viemässä heille ystäväni lahjoittaman pesukoneen, joten pikkuhiljaa alkaa heillä olemaan tarvittavat asiat ja asunto alkaa tuntumaan kodilta.
Klubimme kautta lahjoituksina saatiin heille pari sohvaa, tv-taso, mattoja, verhoja, kahvinkeitin, voileipägrilli, silitysrauta ja silityslauta, kaappi, yöpöytä, televisio, tiskikone ja pesukone sekä suuri määrä kaikenlaista pientä tavaraa, joista osa meni lapsille joululahjoiksi. Perheessä on siis 3 lasta, poika 16v sekä tytöt 14v ja 10v.
Lopuksi en voi kuin olla ylpeä meidän klubimme jäsenistä, koska ilman heitä tämä avustusprojekti ei olisi mitenkään onnistunut. Suuri kiitos sekä minun, että perheen puolesta.
Heikki Uusvuo, Lions Club Turku/Sirius